Eli pläjäys aksakuulumisia!
Perjantaina oli Nevan treenit ACE:lla ja otin myös Sodan mukaan siinä toivossa, että saisin pikaisesti kontakteja ja keppejä tehtyä kisoja ajatellen. Kovilla pakkasilla ei ollut mitään asiaa meidän hallille tekemään.. Yhtä tyhjän kanssa näin jälkikäteen ajateltuna. Kepeillä ei ainuttakaan virhettä, mutta kontakteja paineli läpi ja keinunkin lensi komeasti. Jotta semmosta.
Neva oli luonnollisesti taaas superpätevä ja yllätti tuttuun tyyliinsä erittäin positiivisesti. Siihen ei kyllä ikinä totu, vaikka joka kerta ylittää odotukset! Sen kanssa on myös joka kerta helpompi ja helpompi liikkua ja olla treenipaikalla :)
Sitten ne Sodan kisat, eli meidän ekat kakkosten kisat! Kisapäivä meni paljon livakammin kuin ykkösissä, meillä oli vielä kaikkien kokoluokkien rataan tutustuminenkin samassa. Ja kisaajia tietysti paljon ykkösiä vähemmän. Parasta tais kuitenkin olla, ettei kisapaikalla tarvinnut olla kukonlaulun aikaan!
Niistä radoista en kehtaa ladata kuin ensimmäisen näytille, vaikka ei sekään nättiä katsottavaa ole.. Komea hyllyrivi. Joka radalla olin enemmän tai vähemmän kujalla ja varsinkin tokalla tipuin kartalta totaalisesti. Kontaktit meni kaikki juoksuiksi, enkä kertakaikkiaan jaksanu enää välittää. Niistä oon nillittäny tähän asti vuositolkulla tuloksetta, että antaapa olla. Pitää vaan varautua kisoissa siihen, että se tulee läpi. Ja keppejä Soda ei edes yrittänyt alottaa yhdelläkään radalla.. Buuu! Mutta ei ollenkaan niin turhauttavaa perseillä kakkosten kun ykkösten radoilla.
Tosin eipä tainnu kisat mennä kovin monella muullakaan sen paremmin, en muista tuliko kaikilta radoilta edes nollia makseista, tai mistään kokoluokasta. Tuloksia en ainakaan vielä hupun sivuilta löytänyt. Kuulin joidenkin puhuvan, että todella vaikeita kakkosten radoiksi. Hankalia kulmia ja muuta sellaista.
Paljonpaljon ois nyt treenattavaa mielessä, kuten ne kontaktit ja kepit, mutta lisäksi jäin pohtimaan myös omaa kisavirettä. Mua ei nimittäin jännittänyt edelleenkään, kuten ei tähänkään asti yleensä aksakisoissa jännitä. Välillä yritin vähän miettiä, että eikö nyt vähän jännittäis, mutta korkeintaan ihan ministi. Toisaalta kiva ettei liika jännitys pilaa suorituksia, mutta pitäiskö itteä kuitenkin jotenkin viritellä?
Mietin niitä kisaajia, jotka kulkee kisapaikalla napit korvilla omassa kuplassaan. Ei puhu kenellekään mitään, just ja just nyökkäävät tutuille. Keskittyy suoritukseen, lähdön rutiineihin, käy rataa päässään läpi uudestaan ja uudestaan.. Ja mitähän vielä? En mä edes tiedä :D
Mutta niin, pitäiskö sitä itteäänkin jotenkin viritellä, ja jos niin miten??
Loppuun vielä läjä kuvia, jotka nappasin mun instasta :)
Läheisyys lämmittää pakkasiltoina :P
Oliks tääl lempee tarjolla?
Telkun äärellä :)
Ollaan Sodan kanssa PPKY:n vuoden 2015 agilitykoirakko! En tosin tiedä kuinka moni muu niitä tuloksiaan ilmoitti kisaan, mutta kuitenkin! :D
Väsynyt kisaaja otti nokoset sillä aikaa kun purin leirin :)
Hyeenapoikakin oli kisapaikalla turistina harjoittelemassa olemista. Rauhassa pystyi olemaan, kun kukaan ei enää ollut radalla ja porukka alkoi pakkautua autoihin :D
Eilen iltajäähkällä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti