Olipa kerran Hilkka

Tässä on Hilkka, hän on meidän ja hän on ihana💓

s. 20.08.2019

Emä: Suomenajokoira

Isä: Jämtlanninpystykorva

Mutta kuinka tässä näin kävi?

Metsästyskoira on ollut listalla jo pidempään (useampaa sorttia), tulossakin moneen otteeseen. Kuitenkin, ei tästä ole paria viikkoa pidempään, kun illalla Pekalle sanoin, että ei tähän sirkukseen voi kyllä mitään pentua ottaa ainakaan ennen kevättä, jos silloinkaan.

Sitten tuli maanantai. Kävelin lapsi kainalossa ulos lähisalesta ja näin sivusilmällä seinällä ilmoituksen. Siitä sadasosasekunti ja olin jo kädet täristen napannut kuvan, lähettänyt sen Pekalle ja...

"Jos sanot joo, niin soitan heti😳😳

Pikku-Hermanni😏

Tyttö

Kiellä nyt hyvänen aika äkkiä jos meinaat🙈🙈"

"Joo"

"Täh. Saanko ihan totta kysyä?"

"Anna mennä"

No, ei tarvinnut enempää yllyttää. Minähän soitin😅

Selvisi, että kyseessä oli kahden teinikoiran hupsistakeikkaa. Aikamme turistua varasin nartun ja kahden ruuhkavuosiperheen kalenterit saatiin ihme kyllä osumaan yksiin vielä samalle viikolle.

Ja TADAAA, tässä hän nyt on!

Vastaavia ilmoituksia tuntuu olevan kaikki ilmoitustaulut ja face pullollaan, mutta tämä hyppäsi silmille. Enhän minä voinut sitä ilmoitusta ohittaa, kun Hermannin pikkusisarukset tuijotti minua siinä kaupan seinällä.

Paluu juurille siis, ja hyvä niin.

Palataas linjoille!

Nyt alkais olla masuloma pidetty ja pikkuhiljaa ruetaan palailemaan treenikentille, ehkä joskus kisoihinkin asti.

Tuommoinen pikkusisko meille ilmestyi, tämän linkin takaa tai sivupalkin linkistä pääsee toiseen blogiin, jossa muita meidän kuulumisia. Tässä myös vähemmän elukallinen instagram.

Elukoiden instagram tässä.

Kuntoa saadaan kohotella ihan reippaasti sekä minulta että koiralta. Kesä on mennyt koirien osalta tarhassa makoillessa (helteillä ei liikuttu sitäkään vähää, mitä ois pystytty), joten lihaksista ei Nepposellakaan ole enää tietoakaan. Siinäpä projektia nyt alkuun.

Tässä on nyt muutamia kertoja käyty lähimetsissä kävelyillä ja koirat on tietysti kaikkea muuta kuin köpötelleet. Nepponen on päässyt myös muutaman kerran vaunukävelylle mukaan ravailemaan ja tasapainotyynyt meinasin kaivaa kaapista esiin jumppia varten.

Muutama päivä sitten käytiin pitkästä aikaa hallin takana ihan vähän humputtelemassa muutamalla hypyllä ja kepeillä. Tarkoitus olisi rueta viikottain käymään tekemässä alkuun jotain pientä, kuten esteosaamista ja hyppytekniikkaa. Sitä en vielä tiedä, tullaanko me tämän vuoden puolella kisaamaan, kivaahan se olisi. Kunnon ratatreenejäkin kaipaisin, mutta se vaatisi Kuopioon lähtemistä, eikä taida ihan vielä olla mahdollista.

Niin, tuo kauluri tuossa edellisessä kuvassa! Nepposta tosiaan puri kyy kuonoon koirien tarhassa kesäkuussa. Siihen hommaan ei vielä kauluria tarvittu, mutta Neva nuoli kanyylin paikan niin pahasti, että nyt on muutaman viikon pitänyt kauluria, jotta mädäntynyt jalka saisi parantua rauhassa.

"Mul ois semmone vinkki kerrottavana, et ei kantsi mennä juttelee sellasten isojen raitamatojen kans. Tai ei ehkä minkää matojen. Ne on aika äreitä tyyppejä. Jos sellasen kaa menee juttelee, saattaa saada tämmösen tosi paksun nenän ja joutuu makaa lääkärin lattial tosi pitkän aikaa. Ja sit siel kulkee paljon tyyppei sun yli, mut ne vaa iha nopeesti silittää tai rapsuttaa, vaik musta tommonen piikkien pistely maksais kyl paljo enemmä paijausta. On täs nenäs kyl se hyvä puoli, et saa ruuaks kanalientä, ku toiset saa vaan nappulaa. Ja kuvitelkaas! Mä sain sitä kans AAMIAISEKS! Mä en siis ikinä muullon saa aamiaista!"

Tässä vielä pitkä liuta kuvia kesän ajalta! Yritin kovasti karsia, mutta mutta...

Meille tuli keväällä neljä ankkaa! Näistäkin löytyy toisen blogin puolelta juttua enemmän keväältä ja kesän jäätelöpostauksen alta myös.

Martti, Hilma, Sylvi ja takana Ulpu.

En varmasti yhtään aaltoja jahdannut.. En varmasti.

Soppakin on välillä ollut kotona käymässä. Vielä se ei ole nähnyt vauvaa, mutta tuskin hyppii riemusta kun kohtaavat😁