SOPPA EI OO PAUKKUARKA!!

Jei! Ja se on ihan törkeen pätevä agielukka.

Aamuagin päätyönä kepit ja sivutoimena keinu. Otettiin kepit ihan keskelle hallia, että on tilaa reilusti sekä pitkittäin, poikittain, että sivusuunnassa molemmin puolin.

Tässäpä lista siitä, mitä kepeillä tehtiin:

• Jätin kauas ja menin itse hieman keppien aloituksen ohi, kutsuin kepeille ja juoksin edeltä loppuun, mistä palkka. Onnistui!
• Kutsumalla kepeille vinoista kulmista niin, että olin muutaman metrin sivusuunnassa ensimmäisestä kepistä. Välillä olin samalla puolella keppejä kuin koira, välillä erillä puolen kuin koira. Kokeilin myös irrota sivusuunnassa pois päin kepeistä pujottelun aikana sekä koiran kanssa samalla tasolla, että koiran edellä. Kaikki onnistui suljetulta puolelta! Avoin puoli niin, että Tiina veti Sodan ekaan väliin.
• Lähetys pimeään kulmaan ja irtoaminen kepeistä koiran edellä. Onnistui!
• Lähetys niin, että koira ehti ottaa hyvän vauhdin ennen ensimmäistä keppiä ja kulmaa oli hyvän verran. Itse olin hieman ohi ensimmäisen kepin linjan ja vielä pari metriä koirasta sivussa. Eli koira oli tavallaan mun ja keppien välissä. Onnistui suljetulta puolelta! Avoin taas vetämällä ekaan väliin.

Että on aika pätevä koira. Avoin kulma onnistuu, kun kunnolla vaaditaan. Avustajan saa varmaan pian häivytettyä pois, kunhan pääsee vaan pari kertaa tiuhaan reenaamaan.

Keinua tehtiin kolme tai neljä toistoa. Ensin kovalla käskytyksellä ja hyvä oli. Sitten kokeilin ilman käskyjä ja tuli läpi, lievällä lennolla. Siitä rähähdin ja sitten uudestaan ilman käskytystä ja teki tosi hyvin. Sitten ehkä tuon edellisen yhteydessä tai erikseen ilman käskytystä niin, että jatkoin ohi juoksemista ja teki hyvin.

Illalla vielä nopeet ratareenit ja ne videoilla. Ekalla miten harjotus oli tarkotus tehdä ja tokalla eläinkoe.

Sitten käytiin vielä paukuttelemassa. Matkasta en osaa sanoa, mutta ei ainakaan yli 100m, tuskin lähellekään. Käveltiin tietä pitkin ja Tiina jäi pyssyn kanssa matkan varrelle. Jonkin matkaa kun jatkettiin kävelyä, niin ampui ekan. Käveltiin siis pysähtymättä, myös paukkujen ajan. Soppa ei säikähtänyt, vaan siinä kävelyn tahtiin nous penkalle, katsoi taakse, önähti vähän, katsoi mua, murahti ja sitten taas katsoi mua. Palkkasin. Toinen kerta samalla tavalla. Eli samaa vahtimista kun muissakin asioissa, ei todellakaan mitään paukkuarkuutta. Soda reagoi samaan tyyliin jos kuulee vaikka metsälenkillä koiran haukkuvan tai kun posti kolahtaa luukusta, tai ovikello soi. Reaktion voimakkuus taas riippuu ärsykkeestä. Tästä taisinkin edellisessä merkinnässä jo jotain kirjottaa.