tiistai 7. tammikuuta 2014

Tokokärpänen puri!

Heti tavoitepostauksen perään tämmöinen maratoonipostaus. Perinteiseen tapaan on tammikuun tokokärpänen jälleen iskenyt meihin!

Tällä kertaa tosin vähiten Sopan kohdalle. Kyllästyttää sen iänikuinen seukkaongelma kokeissa (treeneissähän se tekee lähes täydellisesti..), niin että saa nyt nähdä miten paljon jaksan sitä työstää ja milloin eksytään kokeisiin asti. Oishan se viimenen ykkönen ihan kiva hakea voittajaan ja työstää siitä vaikka se valio, kun on kerran se näyttelytuloskin valmiina. Ehkä siihenkin löytyy joskus motivaatio, keväämmällä ehkä kun on kiva treenata ulkona.

Linkankin kanssa ois kiva tehdä, vaikka sitä tuskin koskaan vien kokeeseen. Korkeintaan mölleihin. Mutta se tekee aina niin innokkaasti ja on hyvänä kilpailuttajana muille ;)

Nevan pään menoksi onkin sitten enemmän suunnitelmia! Innostuttiin Jutan kanssa, jolla on Nevaa himpun vanhempi islantilainen Almur, tekemään oikea treenisuunnitelma pennuille. Sihtinä ois 12.6 tokokoe täällä Pieksämäellä ja varasuunnitelmana sit seuraava koe 9.8.

Ajatuksena ois treenailla tuonne kokeeseen asti jatkuvasti seukkaa, paikkamakuuta ja luoksepäästävyyttä, sit muita liikkeitä suunnilleen kolmen viikon jaksoissa. Ensimmäisenä liikkeestä seisomista ja sitten makuuta kaks viikkoa, jonka jälkeen kaks viikkoa niiden erottelua. Sitten kolme viikkoa luoksaria, kolme viikkoa hyppyä ja kolme viikkoa keskitytään seukkaan. Sitten jää vielä viitisen viikkoa ennen koetta, jotka käytetään kaikenlaiseen hienosäätöön. Niihin liikkeisiin mitkä tarvii erityistä treeniä ja kokeenomaseen suorittamiseen sekä palkkaamattomuuteen.

Suurin haaste tulee varmaan olemaan just seukka, makuu ja luoksepäästävyys, joita ei olla tehty juuri yhtään. Nevan kanssa nyt ei ole muutenkaan tullu tehtyä muuta kun kaukojen istu-maa -vaihtoja, käsiavulla seinän vieressä sivulle tuloa ja ihan hiven noudon alkeita.

Nyt ollaan pari päivää tehty tuota sivulle tuloa ja askeleen tai parin seukkaa seinän vieressä. Hienostihan se tekee treenimäärään nähden :) Metallinoutoa ollaan myös kokeiltu kahdesti kateutta hyväksi käyttäen. Soda ja Linka on olleet molemmat innokkaina kapulan perään. Linkan kohdalla tää onkin hauskaa, koska se ei varmaan oo koskaan edes nähnyt mitään noutokapulaa, mutta niin se vaan tuli eteen istumaan ja otti kapulan suuhun kun huomasi että toiset saa siitä palkkaa :D Pudotin myös kapulan kerran lattialle, niin eikö Neva hyökännyt hakemaan sen mulle ihan käteen asti! Me ollaan pitkä tovi sitten harjoiteltu vain puisen kapulan pitämistä ja maasta nostoa, ei käteen tuomista.
Ruokaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti