Heippa Hermanni

Vein Hermannin eilen retkelle, missä laitettiin kaikki jalat toimimaan ja missä saa syödä niin paljon kuin huvittaa ilman että lihoo gramman grammaa :>

"Minä katsoin sinua pitkään
ja hellästi silittelin,
ja mietin lieköhän ketkään
silmin niin viisahin
minulle katsetta luoneet,
hellyyttä hellempää,
tai ystävyyttä suoneet
mi aina ymmärtää?

Sinä teit sen joka hetki,
minunlaistani palvoit ain,
ja nyt kun päättyy yhteinen retki
sinä katsoit, katsoit vain-
mutta sylissäni vielä
sinä nuolet kädenselkää,
-

mutta vielä hetken verran
sun sydämes sykintää
tahdon kuunnella tämän kerran,
niin hyvää ja elävää.

Mä en usko tarua ollenkaan,
etteikö eläinten taivasta oisi,
nehän aina antavat parastaan
eikä kelleen murhetta soisi,
ja jos sieluista sitten puhutaan
miten Luoja niin unohtaisi,
ihan iteluomilta luoduiltaan?
ei niin hän tehdä saisi.

Ennenkuin silmät sammuivat
minä kerroin oravista,
joita eläinten taivaassa haukkua saa
ihan kaikista puiston puista-
ja sitten se vaipui, vaipui vain
ja kuono kylmeni kokonaan,
sitä pitelin vieläkin polvellain
ja tietenkin myös, sitä sieluaan. "

-Inkeri Rajala

26.07.2002 - 02.05.2013

"Niin vaikeni ääni tassujen, sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren, aivan valtavan, sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan.

Ei enää virkaa talutushihnalla, ei lämmittäjää kylmillä varpailla.
Poissa katse tummien silmien, ja se haukku, sitä enää kuule en.

Jäi jäljelle vain irtokarvat, sydämeen suuret avohaavat.
Ja ne repaleiset takinvuoret, kaikki ne revityt lelut, puunkuoret...

Vaan jokainen karva, tahra tai parsittu paita, Jokainen on yksi kaunis muisto, hetki täynnä elämää, niitä muistellen en koskaan yksin jää."