perjantai 25. lokakuuta 2019

Nevan aksakuulumiset

Kukaan ei varmaan enää usko, mutta yritän ehkä miljoonatta kertaa päästä takaisin kiinni treeneihin ja joskus kisaamaankin.

Kisoja haaveilin jo tälle syksylle, mutta en viitsi maksaa lisenssiä muutaman kuukauden takia. Treenattukin ollaan tähän syksyyn asti todella laiskasti ja huomasin tässä myös keppien avokulman levinneen täysin. Ei siis viitsi maksaa kisoista, joissa ei kuitenkaan nolliin ole mahdollisuuksia. Näinpä kisat menee seuraavan vuoden puolelle, eli kisataukoa tulee lähes kaksi vuotta😳 

Mahdollisimman pian vuodenvaihteen jälkeen kisakentille on kuitenkin tarkoitus palata, vaikka varmasti onkin vielä paljon treenattavaa. En halua lähteä kisaamaan voitonmaku suussa (varsinkaan näin pitkän treeni- ja kisatauon jälkeen), ja jos liikaa yrittää sadasosia hioa, niin tulee vain liian kovat paineet ekoihin kisoihin. Kunhan nyt mennään katselemaan, että millaisia ne kolmosten radat nyt onkaan kisatunnelmissa tehdä. Niin ja tietysti palauttelemaan kisarutiineja mieleen. Tottakai nollat on tervetulleita ja niitä toivon, mutta tässä kohtaa pitää olla realistinen, enkä usko että vielä tulevalle kesälle ehditään SM-kisoihin mukaan. Ehkä joskus.

Mutta ne tämän hetken treenit!

Ollaan tässä syksyn ajan käyty vähintään kerran viikkoon treenaamassa, yleensä kahdesti ja välillä jopa kolmestikin. Nämä treenit siis ihan tässä meidän lähihallilla. On tehty erilaisia ratapätkiä ja haettu vain tuntumaa tekemiseen, sekä katseltu millä mallilla mitkäkin esteet on.

Treenattavaa tottakai on jäätävä määrä, mutta ei varsinaisesti mitään akuuttia, paitsi kepit. Jonkinlainen treenisuunnitelma ois varmaan ihan fiksua tehdä, mutta nyt on treenattu vain sillisalaattina, mitä milloinkin mieleen tulee tai ratapätkiä tehdessä nousee esiin. Minun tekemisessä taukoa ei voi olla huomaamatta, eikä tähän taida auttaa muu kuin ratojen tekeminen. Molemmat (varsinkin minä) ollaan myös rapakunnossa, eli siinäkin riittää hommaa.

Kepeistä, tai tarkemmin avokulmasta, onkin tullut varsinainen murheenkryyni. Ongelma on ollut tiedossa jo jonkin aikaa, mutta vihdoin muutama viikko sitten otin sen työnalle. Suljettu kulma menee oikein hyvin ja suoraan lähetys myös. Heti kun lähti yhtään avokulman puolelle, ampaisi Neva toiseen väliin tai pidemmällekin. Neva oli aivan täysin omassa kuplassaan ja vahvasti lukinnut väärän välin. Voltteja olisi saanut heittää, eikä se olisi luopunut valinnastaan. Kaikenlaista yritettiin (paitsi verkkoja/ohjureita en halunnut siihen sotkea), mutta lopulta saatiin väärään väliin jumitus purettua ja nyt homma on lähtenyt etenemään oikein lupaavasti.

No nyt menneenä sunnuntaina alkoi kerran kuukaudessa olevien ratatreenien sarja, jota pitää Tuula Suomalainen. Tässä on videomatskua niistä ekoista treeneistä🙈

torstai 17. lokakuuta 2019

Olipa kerran Hilkka


Tässä on Hilkka, hän on meidän ja hän on ihana💓
s. 20.08.2019
Emä: Suomenajokoira
Isä: Jämtlanninpystykorva

Mutta kuinka tässä näin kävi?


Metsästyskoira on ollut listalla jo pidempään (useampaa sorttia), tulossakin moneen otteeseen. Kuitenkin, ei tästä ole paria viikkoa pidempään, kun illalla Pekalle sanoin, että ei tähän sirkukseen voi kyllä mitään pentua ottaa ainakaan ennen kevättä, jos silloinkaan.


Sitten tuli maanantai. Kävelin lapsi kainalossa ulos lähisalesta ja näin sivusilmällä seinällä ilmoituksen. Siitä sadasosasekunti ja olin jo kädet täristen napannut kuvan, lähettänyt sen Pekalle ja...

"Jos sanot joo, niin soitan heti😳😳
Pikku-Hermanni😏
Tyttö
Kiellä nyt hyvänen aika äkkiä jos meinaat🙈🙈"

"Joo"

"Täh. Saanko ihan totta kysyä?"

"Anna mennä"


No, ei tarvinnut enempää yllyttää. Minähän soitin😅

Selvisi, että kyseessä oli kahden teinikoiran hupsistakeikkaa. Aikamme turistua varasin nartun ja kahden ruuhkavuosiperheen kalenterit saatiin ihme kyllä osumaan yksiin vielä samalle viikolle.


Ja TADAAA, tässä hän nyt on!

Vastaavia ilmoituksia tuntuu olevan kaikki ilmoitustaulut ja face pullollaan, mutta tämä hyppäsi silmille. Enhän minä voinut sitä ilmoitusta ohittaa, kun Hermannin pikkusisarukset tuijotti minua siinä kaupan seinällä.

Paluu juurille siis, ja hyvä niin.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Neva koiramekassa

Ensimmäiset kunnon treenit sitten alkuvuoden!

Meidän mammalomalta palailu on ollut ehkä vähintäänkin superlaiskaa. Muutamia kertoja ollaan käyty tuossa oman seuran hallilla vähän jotain pientä puuhastelemassa, mutta siinäpä se oikeastaan onkin. Pikkaisen on jumpattu myös kotona tasapainotyynyillä, mutta siis oikeesti PIKKASEN. Tuossa sivupalkissa pitäis näkyä tuoreimpia instapäivityksiä, mm. kuvia marraskuiselta suoretkeltä!

Muutaman muun kanssa päätettiin ryhtyä käymään Kuopiossa Koiramekassa Sutisen Lauran yksäreillä suunnilleen kerran kuussa, miten aikataulut vaan saadaan yksiin natsaamaan. Ekat treenit käytiin 3.12, oli aika huippua! Suoritusta ei pääse kehumaan omalta osalta, mutta tulipa lähdettyä💪

Jonkun pätkän treeneistä laitoin jo instan puolelle puhelimesta ja kamerasta löysin äsken vähän lisää matskua, tässä siis yksi videopätkä vielä. Nepponen hoiti keppien aloitukset avokulmaan ihan tosi hienosti! Ekalla kerralla ei meinannut löytää kepeille sisään, mutta ei tarjonnut väärää väliä vaan pyöri ja pyöri, kunnes löytyi. Jes! Keppien avokulma oli tosiaan tauon jälkeen (ehkä jo ennen taukoa...) hajalla ja sitä on nyt pari kertaa käyty syksyn aikana treenaamassa. Vielä siinä on tekemistä, mutta näyttäis treeneistä jotain apua olleen.

Kuten Laura sanoi: "Pientä ruostumista on nähtävissä." (Tuskin tarkoitti koiraa...)

Blogi tuskin ihan heti palaa kovin aktiiviseksi, mutta instan puolelle tulee ainakin aina silloin tällöin kuvia ja videoita. Sinne niitä on niin paljon nopeampi päivittää tässä miljoonan projektin sirkuksessa😜

lauantai 18. elokuuta 2018

Palataas linjoille!

Nyt alkais olla masuloma pidetty ja pikkuhiljaa ruetaan palailemaan treenikentille, ehkä joskus kisoihinkin asti.
Tuommoinen pikkusisko meille ilmestyi, tämän linkin takaa tai sivupalkin linkistä pääsee toiseen blogiin, jossa muita meidän kuulumisia. Tässä myös vähemmän elukallinen instagram.

Elukoiden instagram tässä.
Kuntoa saadaan kohotella ihan reippaasti sekä minulta että koiralta. Kesä on mennyt koirien osalta tarhassa makoillessa (helteillä ei liikuttu sitäkään vähää, mitä ois pystytty), joten lihaksista ei Nepposellakaan ole enää tietoakaan. Siinäpä projektia nyt alkuun.

Tässä on nyt muutamia kertoja käyty lähimetsissä kävelyillä ja koirat on tietysti kaikkea muuta kuin köpötelleet. Nepponen on päässyt myös muutaman kerran vaunukävelylle mukaan ravailemaan ja tasapainotyynyt meinasin kaivaa kaapista esiin jumppia varten.

Muutama päivä sitten käytiin pitkästä aikaa hallin takana ihan vähän humputtelemassa muutamalla hypyllä ja kepeillä. Tarkoitus olisi rueta viikottain käymään tekemässä alkuun jotain pientä, kuten esteosaamista ja hyppytekniikkaa. Sitä en vielä tiedä, tullaanko me tämän vuoden puolella kisaamaan, kivaahan se olisi. Kunnon ratatreenejäkin kaipaisin, mutta se vaatisi Kuopioon lähtemistä, eikä taida ihan vielä olla mahdollista.

Niin, tuo kauluri tuossa edellisessä kuvassa! Nepposta tosiaan puri kyy kuonoon koirien tarhassa kesäkuussa. Siihen hommaan ei vielä kauluria tarvittu, mutta Neva nuoli kanyylin paikan niin pahasti, että nyt on muutaman viikon pitänyt kauluria, jotta mädäntynyt jalka saisi parantua rauhassa.

"Mul ois semmone vinkki kerrottavana, et ei kantsi mennä juttelee sellasten isojen raitamatojen kans. Tai ei ehkä minkää matojen. Ne on aika äreitä tyyppejä. Jos sellasen kaa menee juttelee, saattaa saada tämmösen tosi paksun nenän ja joutuu makaa lääkärin lattial tosi pitkän aikaa. Ja sit siel kulkee paljon tyyppei sun yli, mut ne vaa iha nopeesti silittää tai rapsuttaa, vaik musta tommonen piikkien pistely maksais kyl paljo enemmä paijausta. On täs nenäs kyl se hyvä puoli, et saa ruuaks kanalientä, ku toiset saa vaan nappulaa. Ja kuvitelkaas! Mä sain sitä kans AAMIAISEKS! Mä en siis ikinä muullon saa aamiaista!"

Tässä vielä pitkä liuta kuvia kesän ajalta! Yritin kovasti karsia, mutta mutta...

Meille tuli keväällä neljä ankkaa! Näistäkin löytyy toisen blogin puolelta juttua enemmän keväältä ja kesän jäätelöpostauksen alta myös.
Martti, Hilma, Sylvi ja takana Ulpu.








En varmasti yhtään aaltoja jahdannut.. En varmasti.


















Soppakin on välillä ollut kotona käymässä. Vielä se ei ole nähnyt vauvaa, mutta tuskin hyppii riemusta kun kohtaavat😁